Julkaistu 13.09.2021

Palokuntalaistarina: Ammatti ja harrastus kulkevat käsi kädessä

Palokuntatoiminta on antanut sairaanhoitajana työskentelevälle Sari Pelttarille paljon uusia kokemuksia ja ystäviä, mutta myös monia työssä ja arjessa hyödyllisiä taitoja.

– Mieheni oli aktiivisesti mukana Ylivieskan VPK:n toiminnassa ja ajauduin – tai voisiko sanoa, että pääsin – hänen kauttaan mukaan palokuntatoimintaan vuonna 2012, Sari Pelttari kertoo lähes kymmenen vuoden takaisesta ensikosketuksestaan palokuntatoimintaan.

Toimelias nainen on ehtinyt palokuntavuosiensa aikana olla monessa mukana; esimerkiksi Pohjois-Suomen naistyötoimikunnan jäsenenä ennen toimikuntauudistusta. Tällä hetkellä hän toimii Ylivieskan VPK:n naisosaston vetäjänä ja yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän vaikuttaa Hyvä kohtelu Jokilaaksojen pelastuslaitoksella- sekä Yhteistyö ja turvallisuusympäristö -hanketyöryhmissä.

Palokuntien nais- ja tukiosastoissa kehitetään omia ja lähiyhteisön turvallisuustaitoja esimerkiksi kouluttamalla arki- ja asumisturvallisuutta, turvallista tulen käsittelyä ja tapaturmien ehkäisyä. Lisäksi palokuntanaisten tehtäviin kuuluu perinteisesti, Ylivieskan VPK:n tavoin, myös muonitus ja muu huoltotoiminta esimerkiksi suurten tehtävien yhteydessä, leireillä ja tapahtumissa.

Laaja osaaminen käyttöön

Sairaanhoitajana työskentelevä Sari näkee ammattinsa ja harrastustensa kulkevan hyvin käsi kädessä. Palokuntatoiminnan lisäksi Sari on mukana myös Vapepan eli Vapaaehtoisen pelastuspalvelun sekä Autoliiton toiminnassa.

– Olen voinut hyödyntää työssäni kertynyttä osaamista, kuten ensiapu- ja elvytystaitoja, muun muassa palokuntani nuoriso-osaston harjoituksissa. Lisäksi käyttöön ovat päässeet työssä käytyjen kriisityön, somaattisen puolen ja esimiestyöskentelyn koulutusten opit, Sari sanoo.

Vastavuoroisesti palokuntatoiminnan kautta Sarille on kertynyt paljon taitoja ja osaamista, kuten paloturvallisuuden huomioiminen, vaaratilanteiden ennaltaehkäiseminen, varautuminen ja alkusammutustaidot, joita hän on voinut hyödyntää työssään.

– En osannut toimintaan mukaan lähtiessäni kuvitella, että harrastuksen kautta kertyisi näin laajaa osaamista, Sari myöntää ja kertoo saaneensa palokuntavuosien aikana paljon uusia tietoja ja taitoja, mutta myös itsevarmuutta.

Kalajoen suurpalo toi näkyvyyttä palokuntanaisille

Vaikka Sarilla on vankka kokemus palokuntatoiminnasta, kertoo hän osallistumisen Kalajoen maastopalon sammutustöiden muonitukseen olleen aivan uudenlainen ja todella opettavainen kokemus. Aluksi Sari toimi muonituksen apuna, mutta nopeasti hän otti vetovastuun muonituksesta yhdessä muutaman muun kanssa. Lisäksi Sari hoiti yhteydenpidon apuaan tarjonneiden Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen palokuntanaisten suuntaan.

– Tunnelmat Kalajoella vaihtelivat kahden viikon aikana laidasta laitaan: oli onnistumisen iloa, huolta tehtävään osallistuneista ja heidän jaksamisestaan sekä tietenkin kiitollisuutta siitä, että sammuttajat saivat palata hengissä takaisin tehtävästään, Sari summaa kokemustaan.

– Olin onneksi vapaalla työstäni maastopalon aikaan ja pystyin osallistumaan tehtävään, sillä sain Kalajoella ennenkokemattoman kokemuksen lisäksi uutta näkemystä, uusia ystäviä sekä varmuutta asioiden organisointiin.

Tämän mittakaavan tehtäviä on harvoin ja niihin varautuminen tästä syystä haasteellista. Tehtävän aikana ja sen jälkeen esiin nousikin paljon kehitysideoita ja suunnitelmia, joita on Sarin mukaan lähdetty jo työstämään eteenpäin yhdessä sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen kanssa.

– Näen myös, että Kalajoki tarjosi palokuntanaisille mahdollisuuden verkostoitua valtakunnallisesti sekä tärkeää näkyvyyttä, joka voi lisätä kiinnostusta palokuntien nais- ja tukiosastojen toimintaan, Sari pohtii.

Merkityksellinen harrastus

Sari kokee palokuntatoiminnan merkitykselliseksi harrastukseksi, jossa hän pääsee jakamaan ihmisille tietoa arjen turvallisuustaidoista ja valjastamaan oman osaamisensa ja ideansa yhteiseen hyvään.

– Omaa intoani lisää se, että jatkuvasti syntyy uusia ideoita koulutukseen ja toiminnan kehittämiseen, joita pääsen jalkauttamaan toimintaan yhdessä muiden kanssa, Sari sanoo ja lisää, että juuri palokuntalaisten yhteisöllisyys saa jatkamaan vuodesta toiseen.

– Olemme kuin suuri perhe: yhdessä tehdään, koetaan ja opitaan, mutta pidetään myös huolta, ja tarvittaessa kannatellaan.

Harrastuksensa parhaiksi puoliksi Sari nostaa myös kaikki toiminnassa koetut omat ja yhteiset onnistumiset ja muilta saadut kiitokset.

– Suosittelen palokuntatoimintaa kaikille, joilla on halu antaa osaamistaan yhteiseen hyvään. Voisi sanoa, että tähän jää koukkuun, Sari naurahtaa ja lisää, että palokuntatoiminnasta saa itselle paljon, mutta pystyy myös antamaan paljon.