Julkaistu 16.12.2020
Palokuntanaistoiminta tulevaisuudessa
Valtakunnallisen naistyötoimikunnan puheenjohtaja Marika Metsä-Tokila pohtii naistyön tulevaisuutta toimikuntarakenteen muuttuessa vuoden 2021 alussa. Miten asiat hoituvat jatkossa? Mikä on palokuntanaisten rooli?
Palokuntanaisia on Suomessa noin 4000. Pelastusliittoja on 13, joista 12:ssa on palokuntanaisten toimintaa. Määrästä reilu neljäsosa toimii Länsi-Suomen Pelastusliiton alueella, joka on sekä maantieteellisesti että jäsenmäärältään suhteellisen iso alue. Osassa liitoista toimintaa voidaan kutsua erittäin aktiiviseksi ja liiton toiminnassa hyvinkin keskeiseksi järjestöpuolen toiminnaksi nuoriso- ja veteraanitoiminnan ohella, kuten mainitussa LSPeLissä ja esimerkiksi Hämeen pelastusliitossa. Toki muissakin, mutta ainakin nämä liitot ovat maininneet sen eritoten liiton toiminnasta kerrottaessa.
Viime vuosina toiminta on muuttunut, eri näkökulmistakin katsottuna, aika paljon. Asiat ovat kehittyneet toimivammiksi, tarkentuneet paremmiksi ja eri osa-alueita viilattu monissa pelastuslaitoksissakin vielä laadukkaammaksi yhteistyössä sopimuspalokuntalaisten kanssa. Näistä yhtenä esimerkkinä mainittakoon hälytysmuonitustoiminta osana pelastuslaitoksen operatiivista huoltotoimintaa. Palokuntanaiset ovat pyrkineet olemaan aktiivisesti mukana tässä muutoksessa.
Valtakunnallisen palokuntanaistyötoimikunnan toiminnan loppuessa on monen mieltä askarruttanut kysymykset tulevasta. Miten jatkossa hoituu tiedonkulku, tärkeä kehitystyö, koulutukset ja kouluttajakoulutukset, valtakunnallinen oma SM-Iines-kilpailu, valtakunnallinen hälytysmuonituksen kehittämistyö sekä ei yhtään vähäisimpänä, leirit ja palokuntanaisten roolit niissä?
Palokuntanainen, naisosasto sekä ylipäätään naistoiminta on koettu viime vuosina haastavina eri keskusteluissa ja ihan viime aikoina eri some-kanavien postauksissa kuten myös palokuntalaispäivien chatissakin. Onko kyse kuitenkin nimikkeistä vai itse naisista ja toiminnasta? Eikö se kuitenkin ole niin, että kaikki palokuntatoiminta on arvokasta ja kaikki jäsenet tulevaisuudessakin tarpeellisia ja heidän tarpeisiinsa on palokunnan eri toiminnoillaan pyrittävä vastaamaan? Nimikkeet ja toiminnot menevät nyt vähän sekaisin ja asiaa käännetään tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella päälaelleen. Olemme saaneet vuosikymmenten aikana eri tahojen kanssa yhteistyössä aikaan jo sen, että nainen ylipäätään voi toimia kaikissa osastoissa ja toiminnoissa palokunnissa – no melkein kaikissa palokunnissa. Tässäkin riittää vielä työnsarkaa. Nyt kuitenkin vedotaan tasa-arvoon ja näin ollen naisetuliite onkin yhtäkkiä paljon ”pahempi” nimikkeissä kuin miesloppuliite. Miten ihmeessä näin on käynyt? Mekö muka syrjimme miehiä toiminnallamme? Martoissa on Martteja, Sotilaskotisisarien toiminnassa mukana miehiä, mutta ei – eihän palokuntatoiminnassa voi olla palokuntanaisia vaan vain naisia palokunnassa…
Säännöt palokunnissa on jo pääosin päivitetty ajan hengessä niin, että naisosastoon voi liittyä kuka tahansa 16 vuotta täyttänyt henkilö, eikä ole enää karsittu nuoriso-osastojen jäsenten mahdollisuuksia jatkaa palokuntatoimintaa monessa eri osastossa iän karttuessa. Hälytysmuonituskurssi ei ole moneen vuoteen ollut enää Palokuntanaisten hälytysmuonituskurssi vaan Palokuntalaisten hälytysmuonituskurssi. Peruskurssia on muokattu myös vastaavasti. Toiminta on avointa ja kaikille mahdollista. Ei taida olla kuin SM-Iines-kilpailu, joka on kohdennettu vain palokuntanaisille. Kyllä palokunnissa voi ja saa olla vielä erikseen miesten ja naisten juttuja, jos toiminta kokonaisuudessa ei ole sukupuolesta kiinni. Syrjintään kuuluu paljon muitakin asioita sukupuolen lisäksi; ihonväri, uskonto, kulttuuri, ikä, jne. Pidetään yhdessä huoli siitä, ettei meitä palokuntalaisia nyt mielletä syrjiväksi joukoksi pelastusalalla.
Palokuntanaistoiminta on Suomessa vielä aivan ainutlaatuista. Tällaista toimintamuotoa ei ole missään muussa maassa. Eikö sekin voisi olla rikkaus, voimavara ja muualle vietävissä oleva asia eikä päinvastoin? Palokuntanaisten toiminta antaa naisille mahdollisuuksia toimia palokunnassa, jos hälytystoiminta ja tuki- ja huoltotoiminta ei pelkästään kiinnosta. Toiminta tukee kansalaisten osallisuutta ja tasavertaistaa harrastamisen mahdollisuuksia.
Toiminta palokunnissa jakaantuu hyvin vahvasti kahteen osaan: operatiiviseen toimintaan, käsittäen hälytysosaston toiminnan ja hälytysmuonitustoiminnan sekä järjestötoimintaan, missä koko yhdistyksen toiminnasta vastaa hallitus puheenjohtajineen ja mihin sijoittuvat nykyiset muut osastot ja toimintaohjelman mukaiset muut toiminnot. Palokuntanaistoiminta ja naisosaston toiminta on yksi näistä ja myös toiminto, mistä palokunta saa pelastuslaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti korvausta. Näin on ainakin suurimmassa osassa 22 pelastuslaitoksen sopimuksissa. Tämä pitää ottaa huomioon, jos nimikkeitä ja osastoja muutetaan. Samoin pelastusliittojen kautta tulevat vakuutukset saattavat olla nimettyjä vain tietyille osastoille ja niiden jäsenille. Näistä molemmista yleensä ovat jääneet mainitsematta tuki-, huolto-, harrastus- ja järjestöosastot, joista korvausta ei ainakaan vielä makseta. Palokuntanaisten toiminta ei myöskään muun nimikkeen kuin naisosaston alla rekisteröidy numeroiksi ja diagrammeiksi Hakan tilastoinneissa.
Uusi palokuntatoimikunta ja sen alaisuudessa toimivat työryhmät ovat monella tapaa haasteiden ja muutosten edessä. On syytä olla avarakatseinen ja panostaa nimenomaan kentällä tapahtuvaan kehitystyöhön, nyt kun organisaatiokuviot valtakunnallisesti pitäisi olla tehtynä. Varsinainen palokuntatoiminta tapahtuu kuitenkin palokunnissa ja siinä ovat pelastusliitot ja SPEK linkkeinä ja tiedonjakajina auttamassa palokuntia ja palokuntatoimintaa kehittymään nykypäivän haasteita ja tarpeita vastaavaksi. Myös pelastuslaitosten kanssa kehitetään toimintaa yhteistyössä. Toiminta on hyvinkin erilaista eri puolella Suomea, eikä se koko maassa samanlaista voi, eikä tarvitsekaan olla. Erilaisuus ja monimuotoisuus ovat myös rikkaus ja vahvuus. Ruokitaan sitä. Palokuntalaiset ovat aivan erinomainen joukko asiantuntijoita omien leipätöidensä, harrastuksiensa ja elämänkokemuksiensa kautta – myös me naiset.
Teksti:
Kohta ex-palokuntanaistyötoimikunnan puheenjohtaja
Marika Metsä-Tokila